https://www.facebook.com/261019893977898/videos/653709589046224
Videolla otteita myös Maailman teatteripäivän julistuksesta, jonka voit lukea tästä kokonaan:
Nyt kun maailma herkeämättä seuraa tunti tunnilta ja minuutti minuutilta päivittäistä uutisvirtaa, haluan kehottaa kaikkia luovien alojen tekijöitä palaamaan jälleen työmme todelliseen olemukseen: eeppisen ajan ja muutoksen, eeppisen tiedostamisen, pohdinnan ja vision toteuttamiseen. Elämme historian käännekohdassa, jossa ihmisen suhde itseensä, toisiin ihmisiin ja ei-inhimillisen maailmoihin on murroksessa, jonka syvyys ja laajuus lähes ylittävät kykymme ymmärtää, käsitellä, sanoittaa ja ilmaista.
Teatteri on kokemuksen taidetta.
Mitä ovat siemenet, joita meidän on istutettava yhä uudestaan, mitä villiintyneet vieraslajit, jotka on vihdoinkin raivattava lopullisesti pois? Moni meistä on äärirajoilla. Väkivaltaa ryöpsähtelee järjettömästi ja odottamatta. Monet vakiintuneet järjestelmät ovat osoittautuneet pelkiksi jatkuvan julmuuden rakenteiksi.
Missä ovat muistamisen seremoniat? Mitä meidän tulee muistaa? Mitkä rituaalit tekevät meille vihdoin mahdolliseksi kuvitella ja harjoitella askeleita, jollaisia emme koskaan aiemmin ole ottaneet?
Teatteri tarvitsee uusia rituaaleja ollakseen eeppisen näyn, tarkoituksen, eheytymisen ja välittämisen teatteri. Me emme tarvitse viihdykettä. Me tarvitsemme yhteisyyttä. Meidän on jaettava oma tilamme, meidän on vaalittava jaettua yhteistä tilaa. Tarvitsemme tiloja, jotka on rauhoitettu aidolle kuuntelemiselle ja tasa-arvolle.
Teatteri luo maan päälle tilan, jossa ihmiset, jumalat, kasvit, eläimet, sadepisarat, kyyneleet ja uudistuminen ovat kaikki yhdenvertaisia keskenään. Tätä yhdenvertaisuuden ja aidon kuuntelemisen tilaa valaisee salattu kauneus, jota pitää elossa vaaran, tyyneyden, viisauden, toiminnan ja kärsivällisyyden syvä yhteisvaikutus.
Avatamsaka-sutrassa Buddha luettelee kymmenen keskeistä asiaa, joita ihmisen on kestettävä elämässä. Niistä suurimpiin kuuluu kärsivällisyys nähdä kaikki kangastuksena. Teatteri on aina esittänyt elämän tässä maailmassa ikään kuin kangastuksena, minkä ansiosta voimme nähdä kirkkaasti inhimillisen illuusion, harhaisuuden, sokeuden ja kieltämisen läpi.
Olemme niin varmoja näkemästämme ja siitä, miten me katsomme, ettemme kykene näkemään ja tuntemaan vaihtoehtoisia todellisuuksia, uusia mahdollisuuksia, erilaisia lähestymistapoja, näkymättömiä suhteita ja ajattomia yhteyksiä.
Tässä maailmantilanteessa tarvitaan syvällistä niin mielen, aistien, mielikuvituksen kuin menneiden ja tulevaisuudenkin uudistumista. Sellainen uudistuminen on mahdotonta yksin ja eristyksissä. Siksi meidän on toimittava yhdessä. Teatteri on kutsu tähän yhteistyöhön.